Pääsin kesällä 2000 ripille ja vanhempani antoivat minulle lahjarahaa mopoon josta oli ollut puhetta jo aiemmin. Isäni moottoripyörä villitys oli minulle viimeinen niitti arkkuun. Kun hän puhui oman pyöränsä vaihdosta, niin menin kerran hänen mukaansa Tampereen pyörään ja mopoon. Tuolla reissulla bongasin Aprilia SR 50 mallisen mopon joka oli hienoin näkemäni mopo.

Siltä seisomalta tiesin että tuollaisen haluan. Olin jo suunnitellut kaiken valmiiksi kunnes isäni kertoi minulle yhtenä päivänä että tuollaista mopoa ei viellä kannata ostaa. Vedin jo suun hetkeksi mutrulle kun luulin että suunnitelmiin oli tullut mutkia matkaan. Hän kertoi kuitenkin että joulun alla on tulossa kyseisestä mallista uusi versio, suoraruiskutusmoottorilla varustettuna. Suunnitelmat vaihtuivat ja päätimme odottaa.

Kun sain koneelle eteen värimallit tuosta pyörästä valitsin oitis sähkönsinisen. Ja lisää vastoinkäymisiä: tuota väriä ei tuodakaan suomeen ollenkaan! Voi itkujen itku! Lopulta päädyin punamustaan jossa musta on onneksi hallitseva väri. Siinä sivussa mopokortin suorittaminenkin eteni hyvää vauhtia. Hakemukset olivat toimitettu poliisiasemalle ja kaikki valmista kirjallista
koetta varten. En muista eläessäni jännittäneeni niin paljoa kuin silloin. Mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin sain kortin suoritettua 16.3 ja en ollut tehnyt yhtään virhettä.

Kun kuulin moponi saapuneen liikkeeseen lähdin oitis sitä sinne katsomaan. Se olikin paljon hienompi kuin miltä kuvissä näytti.Sitten sovimme vain että koska mopon saisi liikenteeseen. Perjantaina 6.4 koulusta päästyäni olin todella hermostunut. Syystäkin. Olin menossa hakemaan mopoani. Minun omaa mopoani. Nyt mopo on ollu minulla liki kolme kuukautta ja se on vastannut täysin odotuksiani. Kilometrejäkin on kertynyt kohtalaiset 4500... . Ja ilmat sen kun paranevat. Ensi vuonna luvassa lisää kuutioita...

 Terveisin Teemu